Avoin Ilmaisu
(Ehrliches Mitteilen)

on saksalaisen traumaterapeutti Gopal Norbert Kleinin kehittämä vertaistukimenetelmä ihmissuhteiden syventämiseksi, hermoston rauhoittamiseksi ja kärsimyksen poistamiseksi. Se sopii kaikille nuorista vanhuksiin.

Yhteys toisiin ihmisiin – omaan laumaan – on kehollinen tarve heti hapen, veden ja ruoan jälkeen. Sen tyydyttymättömyys johtaa hermoston säätelyn vaikeuksiin, kompensaatiokeinojen kehittämiseen ja ajan mittaan oireiluun.

Avoin Ilmaisu tarjoaa puitteet tyydyttää tämä tarve turvallisesti, ja oppia rentoutta ja resursseja lisäävää hermoston säätelyä ilman elämäntarinallista pohdintaa, tavoitteiden asettamista tai itsensä analysointia.

Avoin Ilmaisu on 2-8 hengen ryhmässä toteutettava kommunikointiharjoitus. Jokainen ryhmäläinen käyttää vuorollaan sovitun pituisen (enintään 10 minuutin) määrämuotoisen puheenvuoron, jossa muiden keskeyttämättä ja omia rajojaan kunnioittaen kertoo senhetkisistä kehontuntemuksistaan, tunteistaan ja ajatuksistaan.

Maksuttomat ryhmätapaamiset Helsingissä keskiviikkoisin klo 18 tai verkossa maanantaisin klo 19.

Lisätietoja:
Katriina Kovalainen
avoin.ilmaisu@gmail.com
Telegram: t.me/Gopal_Vernetzung_Helsinki
Telegram: t.me/Gopal_Vernetzung_Suomi

Kleinin menetelmät pohjautuvat mm. Stephen Porgesin polyvagaaliseen teoriaan ja Laurence Hellerin NARM-traumanhoitomenetelmään.

Stephen Porgesin polyvagaalinen teoria selvittää hermoston toimintaa. Laumaeläimen, kuten ihmisen, hermostolla on oleellisesti vain kolme tilaa, joista yhdestä jokainen meistä löytää itsensä joka hetki: turvallinen, taistele-pakene-tila tai jähmettyminen. Teorian mukaan tällaisen hermoston ansiosta, erityisesti vagushermon, voimme kokea suurta mielihyvää ja rentoutta ollessamme yhteydessä toisiin lauman jäseniin.

Kyky kokea syvää yhteyttä ihmissuhteissa voi kuitenkin häiriintyä. Ihmiskunta on kokenut vuosisatojen ajan sotia, väkivaltaa ja alistamista. Traumat siirtyvät sukupolvelta toiselle. Siksi meissä kaikissa on käsiteltäviä ja keskeneräisiä asioita, jotka ilmenevät mm. riitoina, yksinäisyytenä ja vallan väärinkäyttönä.

Lapsuudessa hermosto on voimakkaassa ja kokemuksista riippuvaisessa kehitysvaiheessa. Jos lapsi kohtaa toistuvasti samankaltaisia, haitallisia tilanteita, syntyy vääristyneitä mielenmalleja ihmissuhteista. Nämä voivat olla hienovaraisiakin, eivätkä vain sellaisia, jotka miellämme selkeästi traumatisoiviksi.

Vielä aikuisenakin nämä mielenmallit voivat olla itsestäänselvyyksiä, joita ei osaa kyseenalaistaa. Mielenmallien purkamiseksi ulkopuolinen apu on toisinaan tarpeen, mutta tilannetta voi parantaa itsekin. Laurence Hellerin NARM-menetelmällä hoidetaan kehitystraumoja.

Avoin Ilmaisu (Ehrliches Mitteilen) on vertaistukimenetelmä, jossa signalisoidaan turvallisuutta ja saatetaan ryhmän hermosto säädeltyyn tilaan antamalla henkilön tutkia sisäisiä tuntemuksiaan toisten myötäeläessä. Rentoutunut hermosto lisää mielen resursseja käsitellä keskeneräisiä asioita ja kokemus asioiden jakamisesta yhdessä tukee ihmissuhteiden syvenemistä.

Trauma syntyy sietokyvyn ylittävästä tapahtumasta. Traumaattinen kokemus pirstotaan mieleen, koska tapahtuman kokeminen kokonaisvaltaisesti on organismille ylivoimaista. Tämä varmistaa selviytymisen traumatisoivasta tilanteesta, mutta samalla trauma kätkeytyy. Trauma pyrkii integroitumaan minuuteen, koska silloin aivojen tila on koherentimpi ja siten energiatehokkaampi.

Traumaksi mielletään tavallisesti yksittäinen, järkyttävä kokemus, kuten liikenneonnettomuus. Kuitenkin toistuvat haitalliset kokemukset lapsuudessa voivat luoda mielenmalleja, jotka toimivat traumatisoitumista vastaavalla tavalla ja kiihdyttävät tai lamauttavat hermostoa tarpeettomasti.

Erilaiset puolustusreaktiot, kuten valppaus, stressi, ylivireys ja jähmettyminen, ovat normaaleja toimintoja vaaratilanteessa. Reagointi on kehollista eikä siihen voi vaikuttaa tahdolla. Kun keho kokee uhkaa, ihminen ei kykene havainnoimaan itseään eikä opi, koska vaaran uhatessa kehon selviytyminen on biologisesti ainoa tärkeä asia, ja ns. korkeammat aivotoiminnot on "kytketty pois päältä".

Traumatisoitumisesta puhutaan, kun keho ikään kuin jää jumiin toistamaan puolustusreaktioita tilanteissa, joissa vaaraa ei enää ole. Usein laukaisijatkaan (triggerit) eivät ole tiedostettuja. Koska trauma ei ole osa tietoista minuutta, sen vaikutus käytökseen on tiedostamatonta ja tilanteen tulkinta vääristyy. Tämän tunnistaminen itse on lähes mahdotonta.

Avoimessa Ilmaisussa saadaan etäisyyttä omiin ajatuksiin, mikä edistää mielenmallien havaitsemista ja ajantasaistamista.